Filosofin pohdintoja

Jokainen kissa on akrobaatti, ja jokainen kissa on suuri filosofi. Minulla, Aslanilla, näitä ajatuksia riittää vaikka muille jakaa (ja jakelenkin niitä koti-ihmisilleni ja ottoveljelleni Raichulle useasti päivässä) joten siksi alan kirjoitella niitä tänne teidänkin luettavaksenne.

Pohdinta 1: ”Totuus on tuolla ulkona”

Minä olen pieni kissa jolla on suuri missio. Se on selvittää mistä ruoka oikein tulee. Sen tiedän että ihmiset käyvät ulkona ja joskus niillä on mukanaan kaikkea hyvää. Kuvitelkaa, hyvät kanssakissani, mitä tapahtuisi jos löytäisimme sen paikan jossa kaikki ihmiset käyvät hakemassa ruokamme? Miettikää sitä ruokamäärää joka siellä on oltava. Lupaan tehdä kaikkeni nähdäkseni sen paikan. Olen jo useamman kerran saanut survottua itseni oven raosta porraskäytävään. Siellä sitä ruokalähdettä ei ollut. Missio jatkuu.

Pohdinta 2: Sitkeys kannattaa

Ihmiset ovat yksinkertainen ja lyhytjänteinen eläinlaji. Tähän tulokseen olen tullut. Olen todistanut sen parilla kokeella. Ihmisille kun toistaa tarpeeksi monta kertaa samaa asiaa ne kyllästyvät yrittämään ja antavat yllättävän helposti periksi. Esimerkiksi silloin kun päätin että minä poikahan en Raichun kanssa nuku, en ainakaan olohuoneessa. Työnnyin vain sitkeästi makuuhuoneeseen joka ikinen kerta kun ovea avattiin, ja nyt me nukummekin koko klaani samassa sängyssä. Uusin valloitukseni on akvaarioiden kannet. Niiden lamput lämmittävät mukavasti takamustani, joten sitkeällä toistolla olen hankkinut meille luvat istua akvaarioiden päällä.