Polgara

Hei! Olen suklaakilpikonnatäplikäs itämainen pitkäkarva Skazki Polgara. Tältä sivulta voit lukea, millainen olen.

Syntymäaika: 25.1.2010
Nimi: Skazki Polgara
Omistaja: Satu Valkiainen
EMS: OLH h 24
Lempinimet: Polgara, Sarana, Tirppa, Räpsä, Polgarainen, Poltsu,
Porkkala, Porkkana,
Paino: 3,35 kg
Lempilelu: kaikki

Luonteestani:

Minä olen rohkea tyttö, joka osaa näyttää talon pojille, että ”tyttövoima rulettaa”. Pojat saattavat juosta vaikkapa imuria karkuun, mutta minua ei voisi moiset vehkeet vähempää kiinnostaa, vaan nukun aivan rauhassa – jopa niin, että minut pitää siirtää jos altani haluaa imuroida.

Äidiltäni olen perinyt valtavan ruokahalun. Minua ei voisi sanoa nirsoksi hyvällä mielikuvituksellakaan, sillä syön innolla kaiken eteeni tuodun ruoan carnyn mössöistä aina raakaan lihaan. No, sääntöön on aina yksi poikkeus, ja minulle se on aivan hienoksi jauhettu Almo naturen kana. Siihen en koske. Tosin onpa minun tiedetty pitävän esimerkiksi Nutriplussaa karkkina, kun pojat taas juoksevat karkuun tuubin nähdessään..

En tykkää, että minut nostetaan syliin tuosta noin vain. Ilmaisenkin mielipiteeni herkästi sanomalla nää tai wää, mutta emäntäni tietää pienen salaisuuden – en voi vastustaa sitä, että korvani ympäri pyöritetään sormea. Kaikki vastalauseet muuttuvat pian kehräykseksi, kun emäntä käyttää pientä kikkaansa. Tulen myös itse syliin aina silloin tällöin – parisen kertaa päivässä – ja silloin taas minua ei meinaa saada pois sitten millään. Ihmisen tehtävä on rapsuttaa minua ja palvella, ja masurapsujakin haluaisin aina vain lisää! Masua rapsuttaessa alan aina leipomaan ilmaa tassuillani.

Parhaat kaverini ovat Aslan ja Raichu. Ne ovat vähän niinkuin minun isoveljiäni. Niiden vieressä on mukavaa nukkua, ja pojat ovat myös hyviä pesemään minua. Itse en kovin paljon poikia pese – mitä nyt joskus mussutan korvat kuolaiseksi – mutta palvelu pelaa aivan hyvin noinkin päin.  Ne ovat myös maailman parhaat leikkikaverit. Vieraista kissoista en tykkää yhtään, en edes niiden hajuista, olen hyvin tarkka omasta reviiristäni. Täytyyhän minun olla, kun olen luonnollisesti laumanjohtajanaaras! (Emäntäni saattaa luulla että hän on laumanjohtaja, mutta mintä tiedän paremmin.) Koska olen laumanjohtaja, onkin lempipaikkani aivan talon maantieteellisessä keskipisteessä, mistä voin vahtia jokaista huonetta ja nähdä mitä siellä tapahtuu. Ihmiset ovatkin alkaneet jättää minulle siihen pienen maton, jotta vahtitehtävääni olisi mukavampi suorittaa.

Koska olen talon kuopus, minua sanotaan vieläkin usein vauvaksi. Tule vauva tänne, mitä vauva tietää jne. Osaan käyttää tätä hyvin hyödyksi, sillä isäntäväeltäni jää huomaamatta suurin osa tekemistäni tuhmuuksista ihan vain siksi että näytän niin söpöltä. Silmien siristys sinne ja toinen tänne, ja menestys on taattu.

Nimestäni:

Sekä isäntäni että emäntäni pitävät David Eddingsin kirjoista, ja yksi emäntäni lempihahmoista on velhotar Polgara. Hän olikin päättänyt jo kun olin aivan pieni, että kutsumanimekseni voisi tulla Polgara. Kasvattaja-omistajanikin piti samoista kirjoista, ja p-pentueesta kun olen, Polgarasta tuli myös rekisterinimeni.

Polgara on kaunis ja viisas velhotar, jolla on tummat hiukset joissa on yksi hopea raita. Polgaran tehtävä on suojella kaksoissisarensa Beldaranin piilossa pysytteleviä kruununperijäjälkeläisiä sukupolvi sukupolven jälkeen yli viisisataa vuotta, kunnes Garion syntyy. Polgara on suuren velhon Belgarathin sekä Poledra-nimisen suden tytär. Polgara itse muuttuu usein pöllöksi ja viihtyy lintujen parissa.