Raichu

Hei! Minä olen PR Tistan Raichu, ruskeanaamio siamilainen. Täällä voit lukea lisää minusta!

Syntymäaika: 29.5.2008
Nimi: PR Tistan Raichu
EMS: SIA n var
Lempinimet: Raichu, Rairai, Raikku, Raikkunen, Ruikku,
            Ruismuikku, Ruispuikula, Ruisku, Muisku, Muikkunen
Paino: 4,1 kg
Lempilelu: foliopallo

Luonteestani:

Kaikki mitä teen, teen täysillä. Leikin täysillä, kehrään täysillä, juttelen täysillä ja nukun täysillä. Olen hieman sellainen on/off -kissa. Välimuotoja minulla ei ole. Olen oikea pikku pörriäinen.

Leikkiessäni unohdan täysin ajan ja paikan. Jaksan jahdata leluja vaikka kuinka kauan. Lempileikkini onkin foliopallojen nouto. Minusta oikein paistaa into kun jännittyneenä odotan että pallo heitetään. Pallon lähtiessä liikkeelle sinkoudun hetkessä liikkeelle. Usein vauhtini on niin luja etten saa pysäytettyä itseäni kovin sirosti, vaan matka päättyy seinään tai esteeseen. Kun ikää on tullut lisää olen oppinut hallitsemaan näitä lähtöjäni paremmin, vaikken mikään sirous vieläkään ole. Pallon kiinni saatuani murisen: ””Minun pallo! Minun pallo!” mutta maltan useimmiten kuitenkin tuoda sen takaisin heittäjälle, jotta leikki voi jatkua. Muita lempilelujani ovat kaikenlaiset heilutettavat kissanlelut, joiden perässä hypin uskomattoman korkealle.

Rakastan korkeuksia muutenkin. Asunnossamme ei ole kaappia jonka päällä en olisi käynyt. Useimpien päältä olen myös tiputtanut jotain alas, sillä en aivan hallitse askellustani. Noh, ehkä voin sen myöntää – egoni nyt ei vain mahdu ihan kamalan ahtaisiin paikkoihin.

Minua voisi halutessaan kuvata mafiosoksi. Näin siksi että olen todellinen mammanpoika. Esitän välillä kovista leluille ja leikkihirviöille, mutta juoksen sitten aina mamman syliin turvaan. Siellä voinkin aivan rauhassa olla pikkupentu, olin sitten oikeasti jo kuinka iso tahansa. Kehrään myös täysiä: joskus niin että unohdan missä olen ja kaadan vaikka vesilasit nurin jos ne ovat tielläni kehrätessäni ja kiehnätessäni. Päällä puskeminen on enemmän Aslanin juttuja: minä tulen taas syliin ja riehun muuten vain.

Isoisäni Bailabailan Pahinkaikista tavoin (mamma on vähän niinkuin fani ja ihaillut sitä näyttelyissä ja kuvissa) olen välillä ”Tosi Cool Jätkä”. En ehkä ole aivan yhtä vakuuttava kuin isoisäni, mutta veemäistä ilmettä harjoitellaan täälläkin. Siihen kuuluu 100% itsevarmuus, 100% tilan herruus ja 100% itsetietoisuus yhdistettynä ruumiin rentouteen. Varsinkin tuon viimeisen osaan täydellisesti, veemäinen ilme ei oikein onnistu. Minua et näe kerällä nukkumassa, sillä täytyyhän sitä miehen varata itselleen  ja egolleen tarpeeksi tilaa. Mieluiten mahdollisimman omituisissa asennoissa.

Ääntä minusta lähtee myös. Ääneni on hassu: se on sekoitus käheyttä ja piippauksia. Ei kovinkaan tyypillinen kissan ääni. Minulla on myös paljon asiaa ja juttelemme mamman kanssa mielellään pitkiä aikoja. Joskus keskustelut koskevat myös sitä että olen tehnyt tai tekemässä jotain tuhmaa (kuten hyppäämässä tiskipöydälle). Olen kuitenkin tottelevainen poika ja vaikka marisenkin vastaan, tottelen mammaa jos hän lausuu nimeni varoittavalla äänellä. Ennen käskyä joutui joskus tehostamaan vesisuihkulla, mutta nykyään hyppään kyllä kun sormia napsutetaan kerran tai pari.

Ruuan suhteen Aslan oli ennen se parempi syömäri enkä meinannut hoksata lihansyönnin iloja. Hoksasin kuitenkin, kuinka kivaa on järsiä possunsuikaleita tai kokonaisia kanan rintafileitä. Nykyään Aslan onkin meistä enemmän sellainen raksunpuputtaja. Kyllä minäkin nirsoilen joskus ihan muodon vuoksi mutta harvemmin jätän sentään mitään syömättä.

Rakastan seuraa. Aslanin seuraa, E-P:n seuraa, Hannan seuraa, vieraiden seuraa. Nyt aikuisena olen alkanut viihtyä välillä yksinkin, mutten koskaan kovin kauaa kerrallaan.

Minulla on tulehduspohjainen astma. Se ei vaikuta minun elämääni sillä nykyään lääkkeiden avulla saan kohtauksia aika harvoin. Lääkettä joudun kyllä ottamaan joka päivä, mutta olen alkanut tottua siihen ja tulen itse lääkkeen luokse ja kehrään antamisen aikana (näin hengitystahtiakin on helppo seurata). Tiedänhän että saan namin aina lääkkeen jälkeen! Ihmisten elämään astmani kyllä vaikuttaa, sillä heidän on pyrittävä pitämään ärsyttävät asiat kuten hiuslakat, hajuvedet ja tietyt kasvit, poissa. Muttei se heitäkään haittaa kovasti, sillä olenhan juuri heidän oma kissansa jota he eivät vaihtaisi pois ikinä.

Nimestäni:

Olen Pokémon -teemaisesta pentueesta, joten nimeni Raichu tulee samannimisestä Pokémonista. Raichu on Pikachun seuraava muoto, oranssi ukkospokémon jolla on keltaiset posket ja mustat korvat, tassut ja häntä. Hännän päässä sillä on salama. Raichu -pokémon taas on saanut nimensä japanilaisen ukkosjumalan avustajan, Raiju -demonin mukaan. Rai on ukkonen japaniksi.

Omistajieni mielestä ’ukkosdemoni’ kuvaa minua välillä osuvasti, vaikka useimmiten olenkin lähinnä suloinen tapaus. Suomen kielen sanalla raisu oli myös osansa siinä että virallinen nimeni jäi kutsumanimeksenikin.

Aluksi minusta yritettiin tehdä kutsumanimeltäni Rafikia leijonakuninkaan tietäjäsimpanssin mukaan, mutta se oli kuulemma liian hankala lausua.

Päivitetty 1.3.2010.