Sirkuskoulu

Jokainen kissa on akrobaatti ja jokainen kissa on suuri filosofi. Koska minulla, Raichulla, veri virtaa enemmän tuonne voimalajien puolelle, alan minä nyt pitää sirkuskoulua.

Temppu nro 1: Kuperkeikka

Tarvitset:

  • omistajan
  • häsellysmielialan
  • kestävän takamuksen

Kun omistajasi on tulossa silittämään sinua etkä oikein osaa ilmaista kuinka tohkeissasi olet, on tämä kuperkeikka hyvä apuväline. Temppu itse on varsin yksinkertainen: Omistajan rapsuttaessa niskasta tai korvan alta, nojaa omistajan käteen kunnes muksahdat maahan pääsi yli. Takamus läiskähtää maahan usein kovaäänisesti ja lujaa, mutta harjoitellessa saa kestävyyttä – joskaan sirous ei välttämättä lisäänny.

Temppu nro 2: Pyyhkeisiin hyppiminen

Tarvitset:

  • pyyhkeitä roikkumassa sopivalla korkeudella
  • habaa

Tämä on yksi lempipuuhistani. Aina kun ihmiset viipyvät WC:ssä liian kauan, esimerkiksi 3-5 minuuttia, mitä nyt vaikka hampaiden pesuun voisi kulua aikaa, minulla on tapana esittää bravuuri sirkustemppuni eli koukuista roikkuviin käsipyyhkeisiin hyppääminen. Näin voin harjoittaa etutassujen lihaksiani mahdollisia pullisteluntarpeita varten (en minä oikein pääse pullistelemaan kuin Aslanille mutta eihän sitä koskaan tiedä). Tämä on myös erinomainen aamujumppa, herättää äipänkin hyvin kun se yrittää syöksyä hammasharja suussa minua pelastamaan. Ei sillä että minä mitään apua tarvitsisin.. aina..

Temppu nro 3: Pyykkiteline? Kiipeilyteline! (Nuorallakävelynäkin tunnettu)

Tarvitset:

  • pyykkitelineen mallia lattia
  • huumorintajuisen emännän

Tässä vinkki kaikille teille seikkailunhaluisille kateille: emännän pyykkitelinettä parempaa kiipeilytelinettä ei ole olemassakaan! Toki sinne hyppiminen voi olla aluksi hieman jännittävää, varsinkin jos teidänkin palveluskuntanne käyttää sellaista perushempulatelinettä, mutta voin taata että alastulo on ainakin helppoa, varsinkin jos omaa näin sutjakan olemuksen kuin minä! Mahdollisia poistumisteitähän on monia. Huom: tulevaa sirkusuraa varten nuorallakävelyn harjoittelu on välttämätöntä!

Pyykkiteline soveltuu myös monenlaiseen hauskanpitoon. Aloittelijoiden kannattaa ehkä aloittaa sellaisesta kerrasta kun kuivumassa on esim. yksi iso paita (vaikkapa emännän paras villapaita joka on levitetty kuivumaan). Sen päällä on helppo pysyä. Pro -miehenä minä olen edistynyt jo sukkapyykkiin. Silloin narujen päällä kävelemisessä on jo haastetta, ja mikäs sen hauskempaa kuin läpsäistä sukat yksi kerrallaan tassulla maahan. Emännälle voi olla vaikeampi vastata meillä usein kuultuun kysymykseen ”Miksi teit sen?”, mutta olen jo oppinut että eivät ne ihmisetkään siitä jaksa suuttua. Kyllähän ne ymmärtävät että meillä kissoilla on tarpeita. Vielä yksi mukava käyttötarkoitus pyykkitelineelle on luolasto. Jos kuivumassa on vaikka muutama lakana, on kaverin kanssa mukavaa vaaniskella lakanoiden välissä ja leikkiä Suurta Valkeaa ja Suurta Raidallista saalistajaa.

Temppu nro 4: Syliin hyppy

Tarvitset:

  • koululutettavan omistajan
  • sitkeyttä (kyllä se ihminen vielä oppii)

Me teemme emännän (ja joskus isännänkin) kanssa sellaista temppua, että kun se sanoo ”Raichu” ja taputtaa kaksi kertaa reisiinsä, minä hyppään sen syliin. Kaikki lähti liikkeelle siitä kun minä tahdoin olla aina sylissä ja meidän täytyi sopia joku merkki jolla emäntä voi ilmoittaa että nyt voi tulla.

Jotkut emännät ja ihmiset voivat olla aika hankalia koulutettavia.  Lisäksi ne unohtavat helposti asioita. Siksi me harjoittelemmekin tätä joka päivä useita kertoja, aina kun ilmoitan että nyt tekisi mieli tulla syliin. Kärsivällisyyttä niiden ihmistenne kanssa, kyllä se siitä!

Temppu nro 5: Karatelento

Tarvitset:

  • karatetaitoisen kissakaverin
  • tilaa
  • hyvän alkuvauhdin

Tämä temppu toteutetaan kesken hurjan paini-/juoksuottelun. Pyydä kaveriasi asettumaan selälleen lattialle. Juokse täysiä päälle. Luultavasti tässä vaiheessa kaverisi itsesuojeluvaistot aktivoituvat ja hän lennättää sinut karatepotkulla huoneen halki – aivan kuten Simba tekee Scarille Leijonakuninkaan lopussa.

Temppu nro 6: Pallon hakeminen

Tarvitset:

  • koulutuskelpoisen ihmisyksilön
  • lempipallosi
  • runsaasti tilaa

Jotkin ihmisyksilöt ovat sen verran laiskoja leikkimään etteivät jaksa kulkea perässäsi tönimässä palloasi liikkeelle. Siksi minä, Raichu-poika, kehitin kerran leikin, jossa ihminen voi olla ihan paikallaan tai vaikka touhuta muita juttujakin samalla kun leikittää minua. Mamma sanoo että koirat ovat harrastaneet tätä muka vuosia, mutta en minä usko, sillä eihän kukaan koira voi olla yhtä fiksu kuin minä.

Leikki on ihan yksinkertainen. Kun ihmisesi heittää lempipallosi – minulla se on foliopallo, oi että minä rakastan foliota – tuo se suhteellisen suoraan takaisin ihmisen jalkojen juureen. Pieni leikkiminen ja jahtaaminen matkalla on sallittu mutta muista ettei ihminen välttämättä ymmärrä tarkoitustasi jos väli heiton ja pallon palautuksen välillä lähenee useaa minuuttia. Ihmisen muisti ja kyky yhdistää asioita toisiinsa on suhteellisen lyhyt. Jos ihminen ei heti ymmärrä heittää palloa uudelleen, voit koittaa hienoista maukumista, vienon käskevällä äänellä (=”Haloo-o! Heitä nyt jo!”). Kun ihminen ottaa pallon käteensä on hyvä näyttää mahdollisimman innostuneelta ihmisen oppimista tehostaaksesi. Toista useita kertoja!

Demovideot:

[googlevideo]http://video.google.com/videoplay?docid=494693743404056167&hl=en[/googlevideo]

(Hanna ei osaa heittää, ainakaan vasurilla..)

[googlevideo]http://video.google.com/videoplay?docid=2688475850944921284&hl=en[/googlevideo]

(Normaalisti leikkiin kuuluu vielä runsaasti kehumista ja juttelua, mutta ajattelin säästää ihmisten korvia :D)

Parhaat tempaukseni:

Huom! Älä yritä näitä kotona!

Olen tempaissut jo vaikka millä lailla, olenhan pieni Don Quijote, mutta valitettavasti ihmiset eivät ole ehtineet dokumentoida kaikkea. Useinhan näitä sattuu ihmisille aivan yllättäen (vaikka minä olisinkin suunnitellut tempauksiani puoli päivää). Tässä kuitenkin yksi hyvin huonolaatuinen kuva minusta kiskomassa keittiön verhoja alas: